|
Muistelen jonkun pohdiskelleen vastaavaa kysymystä, en muista kuka. Mutta muistan vertauksen (omin sanoin ja lisäillen): Jos leijonat osaisivat puhua, emme ymmärtäisi sanaakaan siitä mitä ne yrittävät sanoa, koska aivomme, vaistomme, kulttuurimme, tapamme ja tottumuksemme ovat niin erillaisia. Kuvittelen syntymästään sokean hahmottavan maailman ja tilan niin toisella tavalla kuin näkevä että sanamme eivät ehkä riitä. Synnymme keskeneräisinä, näköaistimme kehittyy valmiiksi vasta kun äitimme ponnistaa meidät ulos kohdusta ja hoivaa hyvän aikaa. En tiedä mihin tehtävään ryhtyy syntymästään saakka sokean se aivoalue, joka meillä vastaa näkemisestä. Mutta voisihan sitä yrittää, jokuhan voisi tällä palstalla koettaa selittää sokealle sinisen. Tai joku sokea voisi selittää meille sen mitä hän sinisellä...
|